Olipa kerran nuori mies, joka ryhtyi innokkaana isännäksi vanhempiensa maatilalla. Tehtiin sukupolvenvaihdos ja sovittiin syytingistä. Tilaa jäi näin ollen asuttamaan nuoren isännän lisäksi myös hänen vanhempansa.
Vuosia kului, ja aikanaan ei-enää-niin-nuori isäntä löysi itselleen elämänkumppanin, josta tuli sittemmin myös vihitty vaimo ja tilan asukas. Häiden jälkeen asiat jatkuivat pitkälti entiseen malliin, paitsi että kaikilla neljällä oli nyt yhteinen sukunimi.
Neliöt talossa käyvät kuitenkin ajoittain niin fyysisesti kuin henkisesti vähiin. Miniä ei voi purkaa mieltään aina miehelleen, anopillekin tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään, joten siksi on hyvä olla varaventtiili.
6. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)